Wednesday, August 27, 2014

Lofoten



Lofootit sijaitsee näin savolaisittain suhteellisen lyhyen ajomatkan päässä. E10 Tien päätepisteenä toimiva saariryhmä tulee vastaan noin 1000 ajokilometrin jälkeen Kuopiosta.

Lähdimme tavoittelemaan yli tuhanteen metriin nousevia huippuja, kalastajakylien tunnelmaa ja paratiisiksikin kutsuttuja kiipeilykallioita loppukesästä kolmen hengen voimin. Matkustukseen ajoneuvoksi valitsimme pitkällisten pohdintojen jälkeen appiukkoni Citroen C4:n. Toimiva pikkuauto suurella bensankulutuksella kalliissa maassa.

Auto toimitettiin ilman ilmastointia. Kolmenkymmenen asteen helle sai sen sisätilat suorastaan kiehumaan jo ensimmäisten ajokilometrien aikana. Saatiinpahan reissuun sitä kuuluisaa “reissufiilistä”.

Tuttuja teitä oli helppo ajella, Ruotsin lapinkävijälle tiet taittuivat reittipisteestä toiseen verkkaisen kauniisti ja välillä pysähdeltiin pelailemaan jalkapalloa ja ojentelemaan puutuneita jäseniä.


Narvikin yläpuolelta etsimme majapaikaksi syrjäisen tienpenkareen ja pystytimme telttamme rikkaan rajanaapurimme maille.

Auton pakkauksen haasteita


Ilmainen yöpyminen maksaa vaivaa


Taukojumppaa Kirunan illassa


Heti toisena päivänä pääsimme kohtaamaan todellisuuden valtakunnanrajan toisella puolen. Rajut sadekuurot, mutkaiset tiet ja luonnon kauneus olivat joka puolella ympärillämme. 

Tuntui taas kerran ihmeelliselle huomata, kuinka lähellä omaa asuinpaikkaamme, voi olla niin täysin erillaista – Suomalaiselle harvinaiset vuoret täplittivät taivaanrantaa kaikkialla ympärillämme. Olimme muiden mailla. Ajoimme lävitse vieraan ja samalla tuhansista kuvista tutun maailman. Iltojen kauniit värit taivaanrannassa vaihtuivat yön pimeyteen ja aamun ohueen sateeseen.








Tekemistä lofooteilta tuntui löytyvän. Itse lähdimme lähinnä kiipeilemään. Henningsvaer nimisen kylän lähellä sijaitseva alue tarjosikin mukavia sporttireittejä liidattavaksi ja pienempiä kallioita boulderoitavaksi.







Kiipeilynhimon laskettua tutustuimme Lofoottien islantimaiseen hipster-ilmapiiriin ja kalastajakylien villiin iltaelämään. Saariryhmän pää tuli vastaan yllättävänkin nopeasti ja Citroenin keula käännettiin etelään osoittamaan kohti uusia seikkailuja - Seuraavina päivinä edessä tulisivat olemaan ainakin Pohjoismaiden korkein vuori Galdhopiggen sekä Norjan kuuluisin haikkausreitti - Bessegen.










Tuesday, July 22, 2014

Kolovettä kiertämässä

Jo talvella eli ajatuksissa kuva melontareissusta Kolovedelle. Kävinkin pakkasilla katsastamassa reittejä alueella, samalla kun tutustuin viereiseen Linnansaaren kansallispuistoon luistellen. Kauniit, kivikkoiset rannat ja Saimaan saaristoinen järviluonto houkuttelivat Etelä-Savoon. Kun kesäloman kuumimmat päivät osuivat kohdalle oli aika lähteä. Mukaan otin retkimieltä, naisen ja eväät.

Melontaretkellä korostuu pakkaaminen pienempiin yksikköihin. Nämäkin kaikki pitäisi saada mahtumaan kaksikkokajakkiin.



Lähtöpaikaksi valitsimme nähtävästi suosituimman vesillelaskupaikan - Kirkkorannan. Kirkkorannasta oli tarkoitus meloa reilun kymmenen kilometrin matka puiston pohjoisosaan - Pitkäsaareen, jonka valitsimme ensimmäiseksi yöpymispaikaksi. Suunnitelma myös onnistui erinomaisesti. Välillä tuntui että kaksikkokajakkimme suorastaan liiti vedenpinnalla. Liekkö syy ollut matkakumppanini valtavien käsivoimien tai tuulen. 


Matkalla kävimme katsomassa kuuluisan Ukovuoren kalliomaalaukset. Maalaukset olivat kyllä jonkinasteinen pettymys - pahoin ajan ja iän kuluttamat punamultakuvat ovat jo katoamassa näkyvistä meidän sukupolveltamme. Muutama vuosi sitten kävin katsastamassa Hossan kalliomaalaukset, jotka olivat ehdottomasti paremmin suojassa kalliota rappauttavilta tekijöiltä. Ukovuori itsessään on kuitenkin näky joka kannattaa käydä melomassa haltuun.

Ukovuori luolineen




Illaksi saavuimme Pitkäsaareen, joka on luonnollinen pysähdyspaikka puiston kolmeen päivään meloville. Lähellä puiston pohjoispäässä olevaa laivaväylää sijaitseva telttailupaikka pystyi majoittamaan useammankin telttakunnan. Löysimme hienon telttapaikan pienen siirtolohkareen vierestä, saaren eteläpäästä.

Geodeettinen teltta on oikeastaan ainoa mahdollinen valinta Kolovedellä retkeillessä. Tunnelia on hankala saada pystytettyä kapeille ja kivikkoisille telttapaikoille.






Aamulla lähdimme jatkamaan Kolovedenkierroksen toista osiota - kohti kaakkoa. Matkalla tutustuin läheisesti myös alueen hyttyskantaan. Kävelimme Mäntysalon polun. Polku on ehdottomasti mielyttävämpi syksymmällä tai keväämmällä, sillä verenimijöiden määrä oli maksimissaan.

Mäntysalon luontopolun alussa


Seuraavaksi iltapäiväksi saavuimme Vaajasalon yöpymispaikkaan. Vaajasalosta aukesi todella taivaalliset näkymät ympäröivään vesistöön. Korkealla kivipaasien päälle sijaitseva telttapaikka oli mahtava valinta ja alueella olisi ollut mukava viettää useampikin päivä - kuten selvästi oli tehnyt saarekkeella majaileva sveitsiläis-pariskunta. Hieno paikka - suosittelen.

Vaajasalon rantautumispaikka


Telttapaikka korkealla




Vain Koloveden hiljaisuus oli läsnä



Naisen herättäminen aamulla oli vaikeaa kuin vuoren valloitus






































Thursday, July 3, 2014

Köysileikkejä

Kiipeily on kuulunut kesänviettoon jo useamman vuoden ajan. Välillä lajista innostuu, välillä innostus laksee romahdusmaisesti. Kesällä aktiviteettejä on niin paljon, että harvoin menevä mies ehtii kaikkia mielihalujaan toteuttaa. 

Kuopion alueella on "Voema" - kiipeilyhallin lisäksi myös oivia ulkokallioita, niistä tutuimmaksi on muodostunut Haminanlahti. Tänäkin kesänä on suunta ollut muutaman kerran ulkokallioille päin, vain jatkuvat ja masentavat sateet ovat harrastusta haitanneet. Haminalahdelta löytyy reittejä mukavasti kaiken tasoisille kiipeäjille. Linjoja ja sektoreita on useita. 

Linja Bamtse


Juho kiipeää Häpäriä


Toinen perusreitti



Bamtse



Harvoin ihminen löytää täysin kiipeämättömiä kiviä, jotka siihen tarkoitukseen sopivat. Tai kyllähän jokaisesta murikasta aina jonkinlaisen linjan löytää, mutta tämän kesän ehdoton ykkösjuttu on ollut Kymönkosken murikka. Kaveri löysi Keskisuomen metsistä (huhujen mukaan humalapäissään harhaillessaan) perintötiluksia tutkiessaan oikean mörkön. 

Iso kivi tuntui kuin olevan tehty kiipeilijöitä ilahduttamaan. Tätä kiveä on nyt puhdistettu teräsharjoin ja hammasharjoilla kiipeiltävään kuntoon jo useamman viikon ajan. Vähä kerrassaan alkaa linjoja löytymään. Suurimmat taistelut käydäänkin nyt kiven nimestä ja linjojen greidauksista.


Lepotaukoa putsailussa


Itse kiven "omistaja" jaksoi mukaan töihin



Otin ensikosketusta kiveen



Kaveri kiipeää ensimmäistä puhdasta linjaa