Talvilomalla ajoin Itään. Linnansaaren kansallispuisto löytyi Varkauden takaa muutaman tunnin ajomatkan päästä Kuopiosta. Puisto on perustettu suojelemaan lähinnä sitä kuuluisaa saimaannorppaa ja alueella tiheästi pesivää sääksikantaa, mutta samalla se säilyttää myös kaunista Järvi-Suomea (Haukivesi) koskemattomana.
Kävin matkalla lähinnä spottailemassa ensikesän melontamahdollisuuksia. Näyttäisi näin pikaisen vilkaisun perusteella olevan oikea melojan paratiisi. Paikassa oli satoja pieniä saaria ja kymmeniä telttailu/laavu ja tulentekopaikkoja, joissa ainakin paikallisten mukaan on loistava puuhuolto. Kesän aikana totuus sitten paljastuu.
Alueella oli helpoin liikkua talvisin retkiluistelemalla tai hiihtäen. Suurin osa puistosta oli rauhoitettua talvisin, joten liikkumisala oli rajoitettu. Lähtöpaikkana toimivasta Oravin kylästä pääsi Linnansaaren alueelle nopeasti luistimilla. Paikkaan oli aurattu yli 20 kilometriä pitkä, huollettu retkiluistelureitti joka kulkee koko puiston lävitse.
Idässä ollaan
Oravissa tuntui elämä pyörivän lähinnä turistien ehdoilla. Linnansaaren kansallispuisto aktiviteetteineen pitää paikan hengissä. Talvisin voi paikasta vuokrata kaikkea lumikengistä retkiluistimiin ja kesällä mukaan saa kartat ja kanootit.
Retken ajoitus osui nappiin. Loman ainoa aurinkoinen ja kirkas päivä antoi kasvoille d-vitamiinia ja värjäsi kevään viimeisiä hetkiä viettävän jäälakeuden lämpimin värein.
Linnansaaren tuvan vieraskirjasta voisi päätellä kävijöitä olevan talvella jopa enemmän kuin kesällä. Syynä varmasti suosittu luistelureitti.
Osa rantakallioista on todella jylhiä, estäen rantautumisen kokonaan. Nimensä mukaisesti saaret toimivat kuin linnoitukset. Maisemat olivat karun luonnonkauniita.
Jää oli vielä hyvässä kunnossa. Paikallisten mukaan yli 30cm teräsjäätä. Pinta kuitenkin kärsi auringosta ja oli seuraavana päivänä vettynyt pahasti.
Nainen kävi heittämässä huvikseen vielä 40:nen kilometrin ylimääräisen lenkin
