Syville urille kulunut nelostie kutsui
pääsiäisenä. Kavereiden kanssa otettiin rintamasuunta kohti
pohjoista ja käytiin samalla tutustumassa länsinaapurin suloihin. Matkalla,
kuten elämälläkään ei ollut sen suurempaa tarkoitusta. Ilma kylmeni kilometrien taittuessa ja tunteet kävivät yhä kuumemmiksi. Tiellä ja sen varrella koimme elämän suuret kysymykset ja saimme yllättäviä vastauksia.
Pääsiäisen kärsimysnäytelmään
pääsin tutustumaan jo heti matkan alkuvaiheessa, kun väärään
paikkaan sijoitettu lipputanko kohtasi Mondeon keulan tuhoisin
seurauksin.
Retkellä järjestimme hiukan liiankin vakavaksi
käynneen pohjolan frisbeegolf-tourin. Yhteensä kiersimme puolenkymmentä kenttää, enemmän tai vähemmän tyylikkäin heitoin.
Pohjolan rajut tuuliolosuhteet vaikeuttivat heittoja ja aiheuttivat
ajoittain totaalisia raivokohtauksia.
Suosittelen lämpimästi automatkaajille aina välillä pientä jaloittelua. Suomessa on nykyään lähes jokaisessa pikkukunnassa oma fribakenttä, niinpä jalkautuminen maastoon on helppoa ja pieni liikunta pitkillä matkoilla tekee vain hyvää.
"Varma holari" napsahti epäonnekkaasti voimalinjaan
Tuuli kuljetti taitavienkin pelaajien heitot kauaksi aiotuista kohteistaan. Lentoratojen laskemiseen olisi tarvittu vähintään yliopistotason koulutus. Tämäkin heitto juuttui ahtojäiden keskelle - syvään mereen.
Savon sydänmailla aikuisuuteensa saavuttaneille nuorille, oli jälleen hieno kokemus nähdä meri. Hieman ennen Kemiä avautui mahdollisuus katsastaa oliko Suomen rantaviiva vielä paikoillaan. Yllätykseksemme oli meri vielä jäässä. Aavalta puhalsi hyinen henkäys ja hiekkarannat odottivat aavemaisen tyhjänä kesän saapumista.
Kun jää on paksua kuin koilisväylällä - tarvitaan murskaavaa voimaa. Suomihan on ainoa maa koko maailmassa, jossa kaikki satamat jäätyvät talven aikana.
Todellinen Insinööritaidonnäyte seisoi Kemissä - Ajoksen syväsatamassa. Suomen valtion palveluksessa työnsä jo vuodesta 1961 aloittanut teräshirviö oli pakko nähdä. Karhu-luokan jäänmurtajiin kuuluva Sampo oli saapunut sopivasti satamaan yölliseltä reissultaan ja pääsimme sitä ihastelemaan. Vanhana kansimiehenä olin kohtaamisesta hyvin innoissani.
Länsinaapurissa tutustuimme kiinnostavaan Seskarön saareen ja yritimme päivittää sotilaallisia varusteitamme Sangisin kylässä sijaitsevassa armeijan ylijäämäliikkeessä. Seskarön alue vaikutti kiinnostavalle pysähtymispaikalle syksyn reissuja ajatellen. Alueella sijaitseva Perämeren kansallispuiston Ruotsinpuoleinen vastike, toi saarelle rauhallisen ilmapiirin. Suojelualueen Fauna oli näkyvästi esillä ja ainakin lintubongarit saisivat rahoillensa vastinetta.
Ruotsin lonkkavikaiset porot
jolkuttelivat tiellä autoilijoiden riesana. Kyseisellä yksilöllä
oli asennosta päätellen rykimäaika menossa.
Tuimme matkalla naapurin taloutta ostamalla tuliaisia naikkosille.
