Jo talvella eli ajatuksissa kuva melontareissusta Kolovedelle. Kävinkin pakkasilla katsastamassa reittejä alueella, samalla kun tutustuin viereiseen Linnansaaren kansallispuistoon luistellen. Kauniit, kivikkoiset rannat ja Saimaan saaristoinen järviluonto houkuttelivat Etelä-Savoon. Kun kesäloman kuumimmat päivät osuivat kohdalle oli aika lähteä. Mukaan otin retkimieltä, naisen ja eväät.
Melontaretkellä korostuu pakkaaminen pienempiin yksikköihin. Nämäkin kaikki pitäisi saada mahtumaan kaksikkokajakkiin.
Lähtöpaikaksi valitsimme nähtävästi suosituimman vesillelaskupaikan - Kirkkorannan. Kirkkorannasta oli tarkoitus meloa reilun kymmenen kilometrin matka puiston pohjoisosaan - Pitkäsaareen, jonka valitsimme ensimmäiseksi yöpymispaikaksi. Suunnitelma myös onnistui erinomaisesti. Välillä tuntui että kaksikkokajakkimme suorastaan liiti vedenpinnalla. Liekkö syy ollut matkakumppanini valtavien käsivoimien tai tuulen.
Matkalla kävimme katsomassa kuuluisan Ukovuoren kalliomaalaukset. Maalaukset olivat kyllä jonkinasteinen pettymys - pahoin ajan ja iän kuluttamat punamultakuvat ovat jo katoamassa näkyvistä meidän sukupolveltamme. Muutama vuosi sitten kävin katsastamassa Hossan kalliomaalaukset, jotka olivat ehdottomasti paremmin suojassa kalliota rappauttavilta tekijöiltä. Ukovuori itsessään on kuitenkin näky joka kannattaa käydä melomassa haltuun.
Ukovuori luolineen
Illaksi saavuimme Pitkäsaareen, joka on luonnollinen pysähdyspaikka puiston kolmeen päivään meloville. Lähellä puiston pohjoispäässä olevaa laivaväylää sijaitseva telttailupaikka pystyi majoittamaan useammankin telttakunnan. Löysimme hienon telttapaikan pienen siirtolohkareen vierestä, saaren eteläpäästä.
Geodeettinen teltta on oikeastaan ainoa mahdollinen valinta Kolovedellä retkeillessä. Tunnelia on hankala saada pystytettyä kapeille ja kivikkoisille telttapaikoille.
Aamulla lähdimme jatkamaan Kolovedenkierroksen toista osiota - kohti kaakkoa. Matkalla tutustuin läheisesti myös alueen hyttyskantaan. Kävelimme Mäntysalon polun. Polku on ehdottomasti mielyttävämpi syksymmällä tai keväämmällä, sillä verenimijöiden määrä oli maksimissaan.
Mäntysalon luontopolun alussa
Seuraavaksi iltapäiväksi saavuimme Vaajasalon yöpymispaikkaan. Vaajasalosta aukesi todella taivaalliset näkymät ympäröivään vesistöön. Korkealla kivipaasien päälle sijaitseva telttapaikka oli mahtava valinta ja alueella olisi ollut mukava viettää useampikin päivä - kuten selvästi oli tehnyt saarekkeella majaileva sveitsiläis-pariskunta. Hieno paikka - suosittelen.
Vaajasalon rantautumispaikka
Telttapaikka korkealla
Vain Koloveden hiljaisuus oli läsnä
Naisen herättäminen aamulla oli vaikeaa kuin vuoren valloitus
No comments:
Post a Comment