Monday, October 21, 2013

Helvetinjärveltä Seitsemiseen

Helvetinjärvi


Syyslomalla tuli reissattua kahdessa maamme kansallispuistossa. Otin mukaan myös vaimon, joka ehti juuri ja juuri mukaan keittiöstä. 

Ajoimme kaakkoon kohti Helvetinjärveä, teemaan sopivasti matkasimme sinne legendaarista tietä 66.



Helvetinjärven kansallispuisto on Pirkanmaan ylpeys. Rotkolaakso on jylhyydessään erittäin kaunis. Itse, suhteellisen monia paikkoja kolunneena, en oikein millään enää jaksa motivoitua Suomalaisten perusmetsien tallaamisesta, paitsi tietenkin kuntoilumielessä, tai arjen eskapismia hakiessa. Niinpä Helvetinjärvi oli mukava poikkeus. Sellainen köyhän miehen Koli.

Helvetinjärvi käytti markkinoinnissaan tehokkaasti hyväksi hurjaa nimeään - osoituksena siitä nämä ylösalaisin käännetyt kelot ja kyltti parkkipaikan edessä.



Vuoden viimeisessä lumettomassa ja kirpeässä syyssäässä oli mukava vaellella pitkin Helvetinjärven polkuja ja tutustua rotkolaakson kuruihin. Alueella oli muuten kokonaisuuden huoliteltuun olemukseen nähden yllättävän sekavia reittimerkintöjä. Muutama polku tuntui menevän päällekkäin ja limittäin vaikka minkälaisella tyylillä. En tiedä oliko tarkoituksena tehdä sunnuntaimatkaajan päiväkävelystä yhtä helvettiä.

Sää kuitenkin suosi ja hengityksen höyrytessä Pirkanmaan ilmaan, ihastelimme luonnon suuruutta.









Joku oli aloittanut kiinnostavan perinteen, kasaamalla pieniä kiviä polulta valtavan siirtolohkareen päälle. Mekin kannoimme kortemme kekoon, asettamalla omat uhrimme äiti maan alttarille.



Seitseminen


Toinen Länsi-Suomen puistoista - Seitseminen on myös hieman alle viidenkymmenen neliökilometrin kaistale raitista ilmaa ja liikkumisen vapautta. Suota, metsäalueita ja harjuja tarjoava puisto oli ainakin näin päiväkävelynä paljon Helvetinjärveä tylsempää tallustelua, mutta mikäpä siinä jos metsästä tykkää.

Tämänkin alueen poikki kulki Pirkanmaan oma "Pirkantaival" niminen maakuntareitti. Mietin tuossa kävellessäni, että kuka maakuntareittejä oikein kävelee. Itseäni alkoi houkuttaa jonkin maakuntareitin kävely päästä päähän, ihan vain siksi että olisi joskus sellaisen tehnyt. Ehkä joku päivä kun aikaa on enemmän. Jos sellaista päivää tulee. 



Keittokatos jossa ei ole järkeä. Tähän mahtuu tasan kolme makkaran paistelijaa kerrallaan. Vaikka Ämpäri mihin tulet, sekin on tehokkaampi. Ihan tavallinen nuotiopaikka se vaan jakaa lämpöä useampaan suuntaan.



Osa reitistä oli juuri korjailtu. Pitkospuut hohtivat uutuuttaan pimenevässä illassa. Kyllä kelpasi kävellä vaikka painavammankin henkilön.



Jo tulomatkan loppupuolella alkoi uusi aikakausi. Talvi on tulossa. Se yllätti taas kerran varomattoman tiellä liikkujan oikein housut nilkoissa. Kesärenkailla päästellessä tuli käytyä ojan puolella kahteenkin kertaan. Kauniin valkoinen lumivaippa kätki alleen tehokkaasti syksyn lehdet ja muutti maailman aivan toisenlaiseksi kuin se oli ollut vielä samana aamuna.








No comments:

Post a Comment