Sisustusnurkkaus

Viitasaaren lukion kivirakennus valmistui vuonna 1962. Tosin puusta valmistettu vanhempi osa oli käytössä jo 1905. Eli Viitasaaren lukiolla on ikää pitkälti yli sata vuotta. 

Puinen "vanha lukio" on yhä käytössä, joskaan se ei enää palvele tulevia valkolakkisia. Fyysisesti

Viitasaaren lukio on muuttanut uuden koulukeskuksen yhteyteen. Kävin itse nuoruudessani kolme vuotta kyseistä lukiota silloin kun se sijaitsi vielä historiallisella paikallaan. Tosin omat kouluvuoteni eivät millään tavalla valmistaneet itseäni siihen ajatukseen, että olisin jonain päivänä itse töissä opettajana.

Aika muuttuu ja kello käy. Historiallinen, mutta ruma kivirakennus huomasi tehtävänsä päättyneen syksyllä 2013. 

Sen minkä suomalainen työmies rakensi joskus paremmasta tulevaisuudesta unelmoiden, murentuu nyt virolaisten rakennusmiesten käsittelyssä kivikasaksi. Saman kohtalon tulee varmasti lähivuosina kokemaan monikin entinen opinahjo. Oli syy sitten sisäilmassa, kaupungin verkostokouluhankkeissa, uusissa koulukeskuksissa tai autioitumisessa, niin koulut tuntuvat olevan katoavaa luonnonvaraa.

Rakennusmiesten jäljiltä oli jäänyt lukion pihalle ja seinien sisäpuolelle paljon poltettavaksi ja tuhottavaksi meneviä jätteitä. Löysin pihalta useampiakin aarteita, mutta yksi herätti mielenkiinnon sitten ihan todella.

Suureen kasan alla, entisen liikuntasalin lattialla oli vanha, klassinen koulun penkki. Pitkällä penkillä oli istuttu ja kisailtu useammankin kerran. Kuljetusongelmien takia ja tulevia sijoitusongelmia ennakoiden sahasin penkin pienempään tilaan mahtuvaksi ja irroitin siitä kannakepuut. 

Pienellä tonkimisella se penkki täältä löytyi

Torsopenkin tarina jatkui. Penkin jalkoja piti hiukan korjailla, koska ne olivat vääntyneet. Sahasin jaloista irti tukiosana oleet puiset hampaat, sillä itselläni ei ollut välineitä tai taitoja taltata penkin istuinosaan vastaavia koloja.

Sahaamisen ja hiomisen jälkeen ajattelin ruuvailla penkin istuinosan kiinni jalkoihin. Lopputulos alkoi kuitenkin mietityttämään. Perinteitä kunnioittaen päätin käyttää rakentamisessa vain nauloja. Vaikka itselläni onkin jonkinmoinen viehtymys ruuvailla kaikkea tielle osuvaa, uskoin vanhassa tyylissä olevan omat etunsa. Ainakin lopputulos näyttäisi oikealla tavalla entisöidyltä.

 

Yläpuolella vasemmalla alkuperäiset naulat - Oikealla uutta rautaa.

Historian siipien havinaa - Tuntematon oppilas on painannut nastan kiinni penkkiin.

Penkki on ollut nähtävästi myös oppilaiden kidutuksen apuvälineenä. Istuinosaan on jäänyt selkeät jäljet mittataulukosta jota on käytetty oppilaiden venyvyyttä mallintamaan.

Lähes valmis lopputulos toimii tarve-esineenä ja sisustuselementtinä