Salamajärven kansallispuisto sijaitsee
Suomenselällä. Keski- ja pohjoispohjanmaan sekä Keskisuomen villillä rajaseudulla. Kuopiosta sinne ajelee vajaat kolmisen tuntia. Lähimmät
isommat taajamat puiston vieressä ovat Kinnula ja Kivijärvi. Toki Perhon voi laskea
taajamaksi ja se saattaa olla jopa kasvava paikka, onhan Perhossa
yksi Suomen suurimpia Lestadiolaisyhteisöjä.
Luonnonpuisto on perustettu 1982. ja se
on noin 6100 hehtaaria iso. Eli hiukan isompi kuin itselleni tutumpi
Pyhä-häkin kansallispuisto aivan Salamajärven alapuolella.
Pyhä-häkki taisi olla muistaakseni pienin maamme
kansallispuistoista.
Ajelimme vaimon kanssa Sawosta
Keskisuomeen ja sieltä sitten pohjanmaan rajalle. Salamajärvi oli
itselleni vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, niinpä emme
jättäneet autoa netissä suositeltuun pysähtymispaikkaan Ison-Koirajärven rannalle, vaan pienelle Risuperän
parkkipaikalle, josta sitten samoilimme Salamanperän luonnonpuiston
kautta itse kansallispuistoon. Iso-koirajärven rannalla olisivat olleet kansallispuiston reitistön varsinainen aloituspaikka ja opasteet. Ajattelimme vähän lämmitellä jalkojamme puistoa varten 7 kilometrin alkurykäisyllä.
Jälkeenpäin pitää kyllä todeta
että ellei nauti ihan vain metsässä kävelystä aivan erityisen
paljon, oli Salamanperän luonnonpuiston osuus Salamajärven
kansallispuistosta aika turha rasti. Suurimmaksi ilmiöksi
Salamanperän tympeällä reitillä nousivat sammakot. Sammakoita oli
todellakin joka puolella. Sadan metrin alueella laskimme
esiintymistiheydeksi ainankin 37 kurnuttavaa yksilöä. Sammakot
alkoivat jo käydä ihan riesaksi päivystäessään polulla ja
pitkoksilla. Kiimaiset pulleat veitikat harrastivat irtoseksiä
pitkin ja poikin metsää – ja minä luulin tulevani
kansallispuistoon rauhoittumaan.
Tässä yksi pariskunnista mielipuuhissaan
Iso-koirajärveltä lähti sitten
useampikin reitti itse kansallispuistoon. Kiersimme itse ns. Vaatimen
kierrosta. Tarkoituksena oli nähdä alueella liikkuvia suurpetoja
tai edes alueen tunnuslaji – Metsäpeura. Jälkimmäisestä näkyi
uskomaton määrä niiden tuottamaa ulostetta. Suurpetoja emme
nähneet, ellei niistä yksi ollut se olento joka suureen ääneen
röhnöttäen yritti aamuneljän aikaan varastaa avattua
lihapullapussia teltan absidista – havaintoa edellisestä eläimestä
en saanut, koska se ryntäsi karkuun teltan vetoketjun äänen
säikäyttämänä.
Jos rakastaa pitkospuita, voi alueella
viettää pidemmänkin aikaa. Kaikki reitit ovat joko erittäin
vaikeaa kivikkoista polkua, tai tasaista pitkosta. Pitkospuut ovat
osittain huonossa kunnossa, mutta niitä on kivikkoisten
muinaisrantojen rakkapeitteen vuoksi ripoteltu alueelle runsaasti.
Paljon oli alueella autiota nevaa ja ikimetsää. Pitkospuiden
halkomaa hiljaisuutta.
Kevään ensimmäinen telttayö tuli vietettyä vasta pari kertaa käytetyssä uudessa tunnelissa. Fjällrävenin Abisko mallinen tunneli tuntuu yö yön perään todella hyvälle valinnalle. Entisen The north facen Tadpole 23DL malliin verrattuna Abisko Lightweight on oikea tilaihme. Kevyt ja näyttävä teltta - toimivilla ominaisuuksilla. Testasimme sitä ensimmäistä kertaa Kebnekaisella viime syksynä ja täytyy sanoa että olen ollut tyytyväinen paino/tila suhteeseen.
Aamu valkeni kauniisti Salamajärvellä, huolimatta erittäin huonosti nukutusta yöstä. Vika ei ollut teltan, vaan sinne pyrkivän liian innokkaan faunan.
kivoja kuvia, koska tuskin koskaan noita maisemia oikeasti näen ;)
ReplyDelete